Aholansaaren rippileirin III/1981 tapaaminen pidettiin Tampereella 25.11.2023.

Olisiko ollut vuonna 2018, kun soittelin entiselle riparikaverilleni Kullaksen Mallalle. Kerroin hänelle järjestäneeni kaksi sukukokousta ja samassa mieleeni nousi vallankumouksellinen ajatus: Mitäs jos järjestäisimme rippileirimme yhteistapaamisen, kun leiristä alkaa olla jo lähes 40 vuotta?

Malla osti ideani ja ryhdyimme seuraavana vuonna tuumasta toimeen. Kaivoin kätköistäni leirin nimilistan, jonka perusteella aloimme selvittää, miten tavoittaisimme leiriläiset. Kun käytimme apunamme Facebookia, Fonectan puhelinnumerohakua, väestötietorekisteriä ja ensin tavoittamiemme henkilöiden omia kontaktiverkostoja, meillä oli lopulta kasassa peräti 29 sähköpostiosoitteen lista. Tavoittamistamme leiriläisistä neljä asui ulkomailla, joten heidän osallistumisensa oli melko epävarmaa. Tammikuussa 2020 kävimme keskenämme neuvonpitoa tapaamisen ajankohdasta ja tapaamispaikasta. Helmikuun alussa sovimme tapaavamme Tampereella 3.10.2020 ja päivämäärä kirjattiin kalentereihin.

Mutta kuten kaikki tiedämme, asiat saivat nopeasti täysin odottamattoman käänteen. Runsasta kuukautta myöhemmin Suomi sulkeutui pandemian myötä. Syyskuun alussa tartuntatilanne oli vielä kesän jäljiltä rauhallinen, mutta pahenemassa. Tautia pidettiin edelleen hyvin vaarallisena ja päätimme lykätä tapaamista vuodella. Syksyllä 2021 olimme pandemiarajoitusten takia tilanteessa, jossa tilaisuuden järjestäminen olisi vaakalaudalla ja uuden äänestyksen jälkeen päätettiin ottaa vielä puolen vuoden aikalisä. Helmikuussa 2022 tartuntoja oli edelleen liikkeellä paljon ja joillakin oli muita akuutteja ongelmia terveytensä kanssa. Jouduin perumaan jo sovitun tapaamisen kolmatta kertaa. Tällä kertaa emme enää sopineet uutta tapaamisaikaa, mutta lupasin palata asiaan joskus, kun kukaan ei enää sitä osaisi odottaa.

Lunastin lupaukseni tämän vuoden elokuussa. Tapaamisen ajankohdasta ja paikasta järjestettiin uusi äänestys. Päätimme tavata Tampereella 25.11.2023, yli kolme vuotta alkuperäistä ajankohtaa myöhemmin. Tällä kertaa sovittu ajankohta piti. Vielä kahta viikkoa ennen tapaamista tilaisuuteen ennakkoon ilmoittautuneita oli vajaa 20, mutta lopulta paikalle ilmoitti tulevansa ja sinne saapui kaksitoista henkilöä. Yksi pitkämatkalaisista kertoi odottaneensa tilaisuutta hartaasti ja ollut vaikuttunut, kuinka kokoontuminen tuntui aina uudestaan nousevan tuhkasta Fenix-linnun tavoin.

Jälleennäkemisemme olikin sangen riemukas. Yksi osanottajista kuvasi omia tunnelmiaan jälkikäteen seuraavasti: ”En osaa kuvata tunnetta, jonka tapaaminen synnytti. Ensin oli ihan outoa porukkaa ja kuitenkin löytyi yhteys ihmisten välille.” Varmaan moni jakoi tämän kokemuksen. Joitakin tapaamiseen osallistuneista tunsin muita paremmin leiriä seuranneilta kirkon nuorisopäiviltä, herättäjäjuhlilta ja kirjeenvaihdonkin kautta. Osaa en tuntenut juuri lainkaan, mutta illan aikana moni muuttui tutuksi. Oli huikeaa nähdä, kuinka yli neljäkymmentä vuotta sitten viettämämme kaksiviikkoinen leiri yhä yhdisti meitä.

Vietimme tapaamisessamme noin kuusi tuntia, jotka kuluivat kuin siivillä. Tilaisuuden aikana kukin sai jakaa toisille oman elämänsä iloja ja suruja. Saimme kuulla monta hienoa tarinaa ja keskinäisen yhteyden kokemus eli vahvana. Kun illan päättyessä väki vähitellen keräsi tavaransa, eräs osanottajista vertasi tilaisuuden tunnelmaa erääseen luokkakokoukseen, jossa hän oli hiljan ollut. Hänen mukaansa meidän tapaamisessamme keskenämme jakama arvomaailma oli ollut luokkakokoukseen verrattuna nöyrä ja maanläheinen. Kellään ei ollut mitään esittämisen tarvetta vaan kertomukset olivat avoimia ja välillä rehellisyydessään kipeitäkin. Kenenkään uskon tilaa ei tapaamisessa kyselty, mutta saimme kokea olevamme yhteisen armon alla.

Vielä tapaamispaikan ulko-ovella yksi kavereista nosti esiin ajatuksen, että eikös olisikin hyvä, jos emme odottaisi toista neljääkymmentä vuotta seuraavaan tapaamiseen … Mielestäni tämä aloite oli oikein kannatettava, joten saapa nähdä milloin palaamme asiaan. Jo elokuussa yksi leiriläinen alkoi ideoida jatkotapaamista Aholansaareen ja uskoisin, että tästä ajatuksesta jatkamme keskustelua kiinnostuneiden välillä vielä ensi vuonna. Saamme nähdä mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan.

Erkki Koivusalo