1. Yö väistyi, päivä alkaa.
Säteily auringon
virittää linnun laulun,
ja luonto raikas on.
Kun, Isä, olla saan
yön ajan suojassasi,
päivällä voimallasi
myös tule auttamaan.

2. Kiitosta veisaan, Herra,
ja tahdon ylistää,
kun lahjoillasi jälleen
uudistat elämää.
Taas armon päivä on
ja rauhassasi jatkaa
saan elämäni matkaa
ja olla murheeton.

3. Kun ihmiseksi synnyin
luomaasi maailmaan,
sain tulla kastetuksi
Kristusta tuntemaan.
Sain armon autuaan:
vähäistä lasta kannoit,
elämän uuden annoit.
Omasi olla saan.

4. Kun eksyin, lankesinkin,
minua armahdit,
ja, Jeesus, verelläsi
vaatteeni valkaisit.
Pyhästi lupasin
omasi aina olla.
Et lyönyt tuomiolla,
kun jälleen horjahdin.

5. Turvaten rakkauteesi
tuon aamu-uhrini:
velkani, köyhyyteni
ja heikon virteni.
Eteesi kumarrun
ja viivyn hiljaa tässä
sinulta pyytämässä
armoa tuomitun.

Videoon

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2012