1. Ylistä Herraa, sieluni,
ja hartaasti
nyt kiitä nimeänsä.
Äläkä koskaan unohda
laupeutta
ja suurta hyvyyttänsä,
kun päivät, yöt
Herramme työt
niin ihanat taas hoitavat.
Hän parantaa ja kantaa,
anteeksi synnit antaa.

2. Hän vaikka tietää tekomme,
ei tuomitse,
vaan muistaa armoansa.
Hän hidas aina vihaan on
ja verraton
on laupeudessansa.
Se rajaton
kuin taivas on
ja kirkkaana suo valonsa.
Se pimeyden poistaa
ja ikuisesti loistaa.

3. Ja Herra kyllä näkee sen:
on vaivainen
ja kurja ihmisparka.
Nuppunsa avaa aamulla,
vaan ehtoolla
jo kuihtuu kukka arka.
Ja ankara
on maailma,
kun hallayö taas viljan lyö.
Myös ihmisenkin retki
on haihtuvainen hetki.

4. Vaan armo yltäkylläinen,
uskomme sen,
on vakaa, ennallansa.
Polvesta polveen kestää se,
kun pysymme
vain hänen liitossansa.
Hän vallassaan
ja voimassaan
vertaamaton ja suuri on.
Maa on vain astimensa
ja taivas istuimensa.

5. Kiittäkää Herraa, enkelit,
te sankarit,
te kaikki joukot taivaan!
Ja kiittäkää, te kansat maan,
kun armostaan
hän antaa avun vaivaan.
Myös sieluni,
nyt hartaasti
jo veisaile ja riemuitse
ja kiitä Jumalaasi,
parhainta auttajaasi.

Burkhard Waldis 1553 psalmin 103 pohjalta, ruots. Laurentius Petri 1567, suom. Hemminki Maskulainen 1605, uud. J. L. Runeberg (ruots.), suom. J. Krohn, uud. J. Löytty 2015