1. Voi, mihin raukka juoksisin
ja mistä avun saisin?
Maan ääriin vaikka kulkisin,
niin turhaan vaeltaisin,
kun kalliin armonaikani
tuhlaten käytin, Herrani,
tein tahtoasi vastaan.

2. Oi Herra kärsivällinen,
eteesi täytyy tulla.
Maan tomu olen, syntinen
tunnolla tuomitulla.
Ei kukaan silloin kestäisi,
jos mukaan oikeutesi
murtaisit kuivan korren.

3. Lähteenä ole janoisen,
leipänä nälkäiselle,
kun eksyn korpeen syntien,
vie kodin kynnykselle.
Runkona oksaa ravitse,
sauvaksi tule heikolle.
Lain tuomiosta päästä.

4. Jo sydän kylmä sulata
ja aurinkona loista,
sokean ole valona,
vangitun kahleet poista.
Virvoita kuollut elämään,
vahvista heikko kestämään
ja hoida turvatonta.

5. Ah, sammuu uskonlamppuni,
jos sen et hoida tulta.
Yön varjot saartaa sieluni,
jos en saa voimaa sulta.
Sanasi anna valoksi
ja Pyhä Henki oppaaksi.
On suuri ikäväni.

Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, VK 1986, J. Ikola 2015