1. Voi kuinka vaivaa, vastusta
saa matkalainen kohdata,
kun turmeltunut luontonsa
on ainaisena kiusana,
ja vaikka maahan painoi sen,
on voimansa taas entinen.

2. Ken kulkee taivaan maata päin,
sen askel nouskoon kiirehtäin.
Ei viivytellä yhtään saa,
ei määränpäätä unohtaa.
Ken eksyy, hänet uudelleen
vie vastustaja vangikseen.

3. On tässä nyt, myönnämme sen,
kilvoitustiemme yhteinen.
Ja luokse armoistuimen
yhdessä käymme rukoillen:
näin uupuu täällä matkamies,
pelasta, Kristus, näytä ties.

Videoon

John Bunyan 1678, suom. Jakob Johan Malmberg 1809, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971 uud. ja 3. säk. K. Pispa ja J. Löytty 2003, uud. SV 2016