1. Valitan vaivojani
edessä Jumalan,
kun huokaan huolissani
kourassa kuoleman.
Vaan synti sitoo yhä.
Armahda, Herra pyhä,
ja lisää päiviäni,
uudista elämäni.

2. Päiväni vaikka ovat
niin täynnä murhetta
ja kiusaukset kovat
alati huolena,
luonasi silti pysyn
ja turvapaikkaa kysyn,
olethan avun tuoja,
tuskissa varma suoja.

3. Kuin outo, mierolainen
nyt pyydän almua
tai sairas, horjuvainen
rukoilen: paranna.
En etsi menestystä,
kunniaa, ylennystä,
vaan sanaa, joka kantaa
ja turvan, levon antaa.

4. Ei taito lääkäreiden
voi tässä parantaa,
syy näiden kyyneleiden
syvältä korventaa.
Sielun ja ruumiin haavat
sinulta, Jeesus, saavat
hoidon ja parannuksen,
syntinen armahduksen.

5. Jumala, Vapahtaja,
nyt huudan hädässä:
Pois pahat henget aja
Hengellä Pyhällä.
Pelasta hukkumasta
ja hoida niin kuin lasta.
Suo elää toiveikkaana
ja kuolla autuaana.

Hans von Gottingen 1520-luvulla, suom. VK 1701, uud. J. Haavio 1971, J. Löytty 2015