1. Vaivaisten turva ainoa,
et hylkää syntisiä.
Luoksesi kutsut kaikkia
työn alla nääntyviä.
Myös särjettyjä virvoitat
ja huoliin vajonneita.
Leposi heille lahjoitat,
ja autat uupuneita.

2. Voimaton olen, kylmennyt,
unohdan usein sinut.
Elämän leipää pyydän nyt,
oi, Herra, ruoki minut.
Puhdista, pese syntistä,
suo valo sokealle.
Itseesi minut kiinnitä,
etten jää synnin alle.

3. Minua kutsu, houkuta
ja etsi, nosta, kanna.
Tiellesi minut taivuta,
luoksesi löytää anna,
tai vieköön viimein hätäni
turviisi, Vapahtaja,
niin, että sydämestäni
sinulle tulee maja.

4. Mieleeni aina johdata:
vain tuhkaa olen minä
ja täynnä uskottomuutta,
vaan uskollinen sinä.
On raadollinen sieluni
sairaana kuoloon asti,
suuret ja syvät haavani
lääkitse taitavasti.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, K. Pispa 2016