1. Uhriksi, Poika Jumalan,
alennuit puolestani.
Syntini kuorman painavan
pois nostit kantamani.
Rakastaa minuakin voit
ja tuomioni kannoit,
ikuisen armahduksen soit,
kun ristin uhrin annoit.

2. Sun kuolemasi, veresi,
sanasi ristinpuulla,
ne ovat pelastukseni
ja niistä tahdon kuulla.
Runsaammat hyvät työsi on
kuin tähdet avaruuden
ja hiekkajyvät aavikon
tai hetket ikuisuuden.

3. Ristisi juureen tuoda saan
syntisen sydämeni.
Hiljennä minut nauttimaan
armoa ilokseni.
Puoleeni katso, laupiain,
puutteeni kaikki peitä.
Ja johda käsin voimakkain
elämän uuden teitä.

4. Kun sinut ristiinnaulittiin
ja uuvuit tuskissasi,
niin pääsyn häihin iäisiin
sain armahtamanasi.
Sinusta, Jeesus, tulvahtaa
rakkaus, rauha syvin.
Näin parannettu levon saa
sydämin hiljentyvin.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015