« Edellinen virsi Seuraava virsi »
232Taivas jo tummenee metsien yllä
1. Taivas jo tummenee metsien yllä,
maan värit yön käsi pois pyyhkäisee.
Työn syke sammuu. En riennä, en tee.
2. Sammuuko myös häly mieleni viimein,
murheita muistava levottomuus?
Saapuuko tyyneys, rauhallisuus?
3. Eilisen syytteet ja huomisen varjot,
ihmisen voimille mahdottomat,
vielä vain mieleeni tunkeutuvat.
4. Herrani, käsiisi kuormani lasken,
eilisen murheet ja myös huomisen.
Lahjoita yön lepo armollinen!
5. Armosi siunatkoon, varjelkoon yöni,
siunatkoon rakkaani, ystäväni!
Yhdessä veisaamme kiitostasi!
Jouko Ikola 2000