1. Sinuhun turvaan, Jumala,
jo vaivan alta päästä.
Minua kuule heikkoa
ja häpeästä säästä.
Armollinen,
nyt rukoilen,
armahda Kristuksessa.
Sä linnani,
saan turviisi
paeta taistellessa.

2. Herrani, olet toivoni
ja ainut auttajani,
hamasta nuoruudestani
väkevä vartijani.
Kun varjelit
ja suojelit
jo synnyinhetkelläni,
niin turvassa
on parhaassa
myös koko elämäni.

3. Jos sallit, Isä, vanhaksi
ja heikoksi mun tulla,
myös silloin ole tukeni
ja sauva vahva mulla.
Vihollinen
petollinen
kasvosi tahtoo peittää
ja kiusatun,
ahdistetun
niin epätoivoon heittää.

4. Voimasi anna voimaksi
tietäsi käydäkseni.
Sanasi anna oppaaksi,
valoksi vaiheitteni.
Kun pelastit
ja opetit
jo varhain nuoruudessa,
myös varjele
ja suojele
heikossa vanhuudessa.

5. Ken hyvyyttäsi milloinkaan
voi mitata maan päällä!
Sen tahdon muistaa ainiaan
ja kiittää siitä täällä.
Hyvyytesi,
totuutesi
nyt sydämeeni paina,
niin että myös
väkevät työs
voin julki tuoda aina.

6. Voimaasi tahdon julistaa
ja kiittää armostasi,
niin että lastenlapset saa
myös nähdä kunniasi.
Ei ääriä,
ei määriä
sun viisaudellasi.
Jos syvyyteen
viet hirmuiseen,
taas nostat voimallasi.

7. Suot suuriakin suruja,
oi Herra, minun maistaa.
Et silti ole kaukana,
suot päivän uuden paistaa.
Näin toivoni
ja voimani
uudistat armollasi.
Siis riemuitsen
ja kiitoksen
tuon pelastuksestasi.

Haqvin Spegel psalmin 71 pohjalta 1688, suom. VK 1701, uud. C. G. von Essen 1867, VK-komiteat 1880 ja 1937