1. Sieluni, joka toivoisit
saavasi lohdutuksen,
sen saada voit, jos uskoisit
sanasta lunastuksen.
Näin omaantuntoon levon saan
ja rauhan sydämeeni,
jos niin kuin lapsi osaisin
uskoa Jeesukseeni.

2. Taas juonittelut järkeni
ja vihollisen ansa
ohjaavat ohi Herrani
ja rauhan antamansa.
Nyt sanon sydämelleni:
Jeesuksen armo kestää,
ei syyllisyyden ankaruus
voi Herran työtä estää.

3. Siis miksi vielä epäilen
ja Jeesukseen en luota?
Jos tekojani katselen,
se toivoa ei tuota,
vaan syntisinä hänelle
kelpaamme puutteinemme.
Se järjestys on Herramme,
rauhamme, autuutemme.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Ikola 2015