1. Särkyköön nyt sydämeni
kovuuttansa itkemään.
Tuskineni, huolineni
tomuun asti painan pään.
Syntieni syytös kantaa
maasta ylös taivaaseen.
Kuka sielunrauhan antaa?
Mitä vaivassani teen?

2. Minne voisin päästä pakoon,
hylätyksi kun näin jään?
Sieluparka kiiruhtakoon
vaikka korven pimeään
taikka sinne, missä pauhaa
merten kuohu väkevä,
sielläkään ei anna rauhaa
silmä kaikkinäkevä.

3. Kuulen, Herra, vaivassani
kuinka kutsut minua,
tahdot käydä rinnallani,
ristin luokse ohjata.
Risti kertoo, ettet soisi
kurjimmankaan kuolemaa
etkä minuakaan voisi
hädässäni unohtaa.

4. Mitä kutsuusi siis vastaan?
Tiedän, olet Isäni,
joka eksynyttä lastaan
lempeästi huuteli,
kun hän kulki synnin teitä
armoasi tuhlaten.
Lastasi et nytkään heitä.
Uskoa jos voisin sen.

Jonas Hellman 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2011