1. Pitääkö täällä ruuatta
ja janoisena aivan
nostajaa vailla vajota
kulkijan alla vaivan?
Täytyykö sydämeni näin
kuin vangin taakkaa kantaa?
Katsahda, Herra, tännepäin,
voit auttaa, turvan antaa.

2. Tunnethan toivottomuuden,
kun murhe painaa mieltä
ja miten heikkouskoisen
on työläs nousta sieltä.
Sen näkee sinun silmäsi,
ja tiedät, mikä kaipuu
on rinnassani alati,
kun toivon säde haipuu.

3. Vapahda tästä hädästä
ja auta, Jumalani.
Suo muru taivaan leivästä
ja ruoki sieluani.
Elämän veden pisara
vuodata huulilleni,
ja armollasi paranna
tuskainen sydämeni.

4. Näin täytä tyhjä sieluni
jo tuntemisellasi,
ja raskas epäuskoni
pois nosta voimallasi.
Suo Pyhän Hengen johdattaa
eteesi, Vapahtaja,
niin luonasi voi unohtaa
vaivansa vaeltaja.

5. Rakastamaan ja uskomaan
sytytä sydämeni.
Sinussa lepoon, toimintaan
johdata askeleni,
niin että rakkauttasi
heijastaa voisin aina.
Ikeesi alla, Herrani,
ei päivän kuorma paina.

Johan Holmberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2013