1. Ota, Herra ylhäisin,
kiitos suusta ihmislasten.
Ylistäähän luontokin
valtiasta valtiasten.
Eikö hän, ken ikuisuutta
ikävöi ja maata uutta?

2. Herra, hitaat olemme
rukoilemaan apuasi,
vaikka kaiket päivät me
nautimme näin lahjojasi.
Ominasi ohjaa meitä
vaikka koetusten teitä.

3. Kallis ihmisystävä,
olet kuollut puolestamme.
Emme kiittää ymmärrä,
kumminkin me soperramme.
Hiljaisesti Herrallemme
ylistys soi sydäntemme.

4. Rakkauden siteellä
liitä yhteen sydämemme,
ystävinä säilytä
meidät toinen toisillemme.
Pidä koossa joukkoamme,
estä epäluulojamme.

5. Löysit meidät eksyneet.
Ruokit, hoidat sieluamme.
Elvyttelet uupuneet.
Pysyt täällä toivonamme.
Kiitos, että kiittää saamme
kaikesta nyt Jumalaamme.

6. Loppuu heikko virtemme,
loppumaton armo anna.
Puutteemme ja hätämme
rakkaudellasi kanna.
Mihinkä me menisimme,
kerjuuta jos häpeisimme?

Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2015