1. On yksinkertaisuus
sanoa helppo suulla,
vaan työläs yksinkertaiseksi tulla on.
Aadamin uhmakkuus
ei tahdo siitä kuulla,
vaan itse kamppailee ja vaatii huomion.
Niin kaikkinainen
viisaus mainen
himmenee luona taivaallisten lahjojen.
Kurkottaa luottamus
luoksesi, Rakkaus.
Hartaasti lapsenkaltaisuutta ikävöin.
En enää tahdo vakuutella omin töin.

2. On ollut toivoni
ylettää Jumalaani.
Nyt vaatimattomaksi tulla tahtoisin.
Opeta, Herrani,
katsomaan auttajaani.
Kasvamaan auta armoon yhä syvemmin.
Viivynkin tässä
nyt kerjäämässä.
Kahleista synnin vapauteen ikävöin
näkemään paremmin
sydämen pohjaankin,
kun siellä hoidat yksinkertaisuudessa,
sieluni kiittää, veisaa hiljaisuudessa.

3. Pois oma hurskaus
karkota sydämestä.
Tee minut luuloistani aivan tyhjäksi.
Ankarin kiusaus
ei armahdusta estä.
Näin tahdon tulla pienemmäksi, köyhäksi.
Jos sydän häilyy,
kuitenkin säilyy
salattu toivo sinussa, Lunastaja.
Jos eksyn, poikkean,
muistuta uudestaan:
en muuta voi kuin lapsen lailla uskoa
ja yksinkertaisuutta yhä rukoilla.

Videoon

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2015