1. On tekemättä vielä
mun parannukseni
ja aivan alussansa
on kotimatkani.
Maailma iloinensa
minua viehättää,
ja syrjään jatkuvasti
iäinen autuus jää.

2. Maan korven matkalainen
käyn eksyksissä näin.
Pois kotilieden luota
pimeään yöhön jäin.
Niin kolkkoa on kaikki,
tie umpeen tuiskuaa,
käyn yksin, kohta sorrun,
en löydä auttajaa.

3. Nyt pelkään, ettei kukaan
voi täältä pelastaa.
En osaa sinne, missä
kuormansa purkaa saa.
On sielu näännyksissä
ja ahdistaa nyt niin,
etten voi enää nousta,
vaan vaivun murheisiin.

4. Sinua kohti, Herra,
heikkona hapuilen.
Luo katse sydämeeni,
sulata routa sen.
Rintaasi vasten paina,
niin että tunnen sun,
ja armon saatuani
kokonaan rauhoitun.

Videoon

Wilhelmi Malmivaara 1909, uud. J. Haavio 1971, J. Löytty 2015