1. Olen, syntinen, painojen alla,
Isä, turvaan jo lapsesi vie.
Tällä matkalla uuvuttavalla
läpi korpien käy karu tie.
Epäuskoni anteeksi anna,
rakas Jeesus, ja heikkoa kanna.
Käy, Henki, oppaaksi.

2. Minut, maan tomun, kalliisti osti
Isä poikansa uhratessaan.
Poika kuoleman kauhuista nosti,
ansioitta sen lahjaksi saan.
Armo, laupeus yksin nyt riittää.
Kuinka osaisin Jeesusta kiittää
ja hiljaa rukoilla:

3. Kova, ylpeä, uskoton lienen,
joka nöyryyttä teeskentelee.
Sinä luoda voit suuresta pienen,
minut hengessä köyhäksi tee.
Anna tultasi ylhäältä sieltä,
anna altista palvelumieltä,
suo lisää uskoa.

4. Oma tahto vie helposti harhaan,
mieli itsekäs eksyttää voi.
Mutta tuskaani saan avun parhaan:
Jeesus, äänesi lempeä soi
minut kutsuen ristisi luokse.
Auta, että en pois enää juokse,
niin voitan kiusaajan.

5. Kovan kuolosi, piinasi tähden
monet syntini anteeksi soit,
ja kun kuoleman matkalle lähden,
minut silloinkin turvata voit.
Ota sieluni, vaaroista kanna,
ilo luonasi armosta anna
ja rauha loputon.

Bengt Björn 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014