1. Oi Herra, ilo suuri,
kun kuulet huutoni,
puoleeni käännyt juuri
mun rukoillessani.

2. Suo Henkes Pyhä mulle,
oi Herra armoinen,
kun uhrin tuoda sulle
tahtoisin rukoillen.

3. Jo kuolon paulat saivat
sieluni vangikseen
ja helvetinkin vaivat
saarsivat kauhuineen.

4. Vaan ahdistuksissani
kun huusin Herraani,
hän muisti sieluani
ja riensi avuksi.

5. Näin Herra vaivaiselle
on aivan laupias,
sielulle murheiselle
on aina armias.

6. Hän hetkessä voi päästää
jo meidät tuskasta,
hän haavoittaa ja säästää
armossaan suuressa.

7. Sen tiedän itsestäni:
hän muisti minutkin,
kun yksin hädässäni
vaivaani valitin.

8. Hän säästi kuolemasta
pelkäävän sieluni,
jalkani lankeemasta,
itkulta silmäni.

9. Oi, kuinka maksaa voisin
armosi milloinkaan?
Jo oppivani soisin
sinua seuraamaan.

10. Mä otan kädestäsi
myös kalkin katkeran
ja pyhää nimeäsi
riemuiten julistan.

11. Sinulle, Jumalani,
nyt tahdon elää vain,
kun pääsin kahleistani
ja armon Hengen sain.

12. Siis tahdon tiellä Herran
vaeltaa matkani,
ja tieni päässä kerran
saan nähdä kasvosi.

Haqvin Spegel psalmin 116 pohjalta 1688, suom. VK 1701, uud. C.G. von Essen 1867, A.-M. Raittila VK 1986