1. Nyt syvyydestä mustasta
yritän huutaa, suosta.
Syyllisyys hyökyy aaltoina,
mihinkä voisin juosta?
Kun syntivyöryn alle jään,
en, Jeesus, pääse minnekään.
Oi, kuule heikon huuto!

2. Kuoleman porraspuuksi jäin,
en tiedä mistään muusta.
Katsahda, Herra, minuun päin:
kasvaako tästä puusta
nyt vielä kunnon versoa?
Armoosi anna juurtua.
Tee tästä uusi alku.

3. Olethan, Herra, luvannut:
saa apusi, ken anoo,
saa virvoituksen vaivatut,
suot juoda sen, ken janoo.
En pyytämästä taukoa
nyt armoasi, Auttaja.
Siis auta, nosta, kanna.

4. Puu kuiva puhkee kukkimaan,
kun uudistat sen nesteet.
Niin minut muuta kokonaan,
pois raivaa kasvun esteet.
Puolesta puhu kuihtuneen,
hedelmää Hengen että teen.
Sanasta anna voimaa.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2014