1. Nyt maailman ahdistavan
pois häätää tahdon juoniensa tähden.
Se viettelee ja lupailee,
vaan Jeesukseni seuraan silti lähden.
Maailman meille suoma
orjuuden kyyneljuoma
vain pettää, enkä saata
sen äärellä viivytellä.
Nyt polkuna on oikea
tie kohti taivaan maata.

2. Turmeltumus, sen asumus
on ristiriitaisessa rinnassani.
Kun voitan sen, taas havaitsen:
se päätään nostaa kiusauksissani.
On rauha Jeesuksessa,
ja häneen turvatessa
sarastaa päivän koitto.
Siis iloitsen, kun taistellen
käyn tietäni, ja toivoni
on taistelussa voitto.

3. Vei kuolemaan niin katkeraan
ristille tiesi, rakkain Jeesukseni.
Haavasi saa nyt vahvistaa
minua alla ahdistuksieni.
Sait tuskan maljan juoda,
kun tahdoit meille suoda
synneistä armahduksen.
Siis seisahdun ja polvistun
näin eteesi, ja sieluni
saa rauhan, puhdistuksen.

4. Niin iloisin käyn sydämin
kun, Jeesus, kuljet tässä rinnallani.
Se lohdutus ja huojennus
on murheissani, kiusauksissani,
kun kuormiani kannat
ja uuden voiman annat,
virvoitat matkalaisen.
Jeesukseni, seurassasi
näin uskossa ja toivossa
käyn loppuun matkan maisen.

5. Nyt Isän maa jo kangastaa.
Luoksesi, Jeesus, sinne tulla saanko?
Kun matkan pää jo häämöttää,
sen ihanuuteen minut saatetaanko?
On kaipuu kahlehtinut
sen kirkkauteen minut.
Odotan noutajaani.
Kun matkaa teen ja Jeesukseen
jos uskallan, niin saavutan
taivaisen kotimaani.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013