1. Nyt kuunnelkaamme, mitä Jeesus sanoo,
kun juotavaa hän ristinpuulla anoo.
Hän meitä janoaa ja sieluamme.
Hän kantaa huolta pelastuksestamme.

2. Hän pyytää syntisille armahdusta
ja langenneille uutta uskallusta.
Kun haparoimme yöllä pimeässä,
hän kutsuu luokseen, valoon elämässä.

3. Siis katsokaamme, kärsii Vapahtaja.
Näin joutuu tuskaan ainut pelastaja.
Hän kaipaa meitä niin kuin äiti lastaan
ja eksyneitä tielle juoksee vastaan.

4. Jos kylmät niin kuin jää me olisimme,
kuin kuolleet oksat tuuleen karkaisimme,
hän silti etsii rakastaen meitä,
lämmittää, sulattaa, ei hukkaan heitä.

5. Näin kumarrumme hänen edessänsä,
syntisen rangaistus on käsissänsä.
Vaan tuomiota enää pelkää emme.
Puolesta köyhän puhuu Jeesuksemme.

6. Hän tuntee sydämemme kavaluuden
ja syntiemme kuorman painavuuden,
vaan merten syvyyteen hän synnit heittää
ja riisumansa armollansa peittää.

7. On ristin luona turvapaikka meillä,
sen juurta kostutamme kyyneleillä.
Ristillä riippuu parhain ystävämme,
hän autuutemme on ja elämämme.

Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2011