1. Nyt katso ihmistä!
Jumala armossansa
näin antoi ainoansa
kärsimään ankaran
tuskan ja kuoleman.
Karitsa, puhdas aivan,
näin kestää ristin vaivan.
Ihmisten pilkkana
hän piikkikruunua
saa kantaa kaikkein nähden.
Rakkautensa tähden
hän pahantekijäin
keskellä kuolee näin.

2. Siis, katso Jeesusta!
On aurinkokin musta,
kun kärsii rangaistusta
hän vuoksi ihmisen.
On tuska hirmuinen.
Nyt näkee kaikki kansa:
Jumala Pojassansa
on tullut maailmaan
kylmään ja kavalaan.
Näin työnsä Jeesus täyttää.
Hän kutsuu tielleen, näyttää:
käy elämään se tie,
vaan ristin kautta vie.

3. Riemuitse kaikki maa!
Hän, Kristus, armon meille
toi, tieltä eksyneille,
kun voitti kuoleman.
Siis kiitos Karitsan.
Verellään synnit peitti,
tuskansa tuleen heitti
hän velkakirjamme,
on unohdettu se.
Hän tehtävässään kesti,
siis sydämellisesti
Jeesusta ylistän.
On suuri yksin hän.

Tuntematon, suom. Fr. Axberg 1783, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2013