1. Nyt kapaloidaan kaikkein vaatettajaa
ja imetetään ruuan lahjoittajaa.
Nyt itkee hän, ken ilon meille antaa
ja heikko äiti kantajaamme kantaa.

2. On avuton hän, jolla yksin valta
on auttaa syntiset pois synnin alta.
Hän, lapsi, vaivojansa vaikeroiva
on meitä varjeleva, vartioiva.

3. Ei puhu mitään, vaikka sanallansa
kuolleetkin kerran kutsuu haudoistansa.
Viaton poisti synnin kirouksen
ja Aadamista tulleen turmeluksen.

4. Ei kukaan pelätä voi pienokaista,
ei ujostella köyhää lapsukaista.
Nyt veljenä jo saamme pitää Herran,
ken tuomitseva maailman on kerran.

5. Seimessä lepää rakas Jeesuksemme,
siksipä kiitosta nyt veisailemme:
Siunattu siemen, ennustettu varhain,
Jumalan Poika, joululahja parhain.

Videoon

Carl Mauritz Lilliehöök 1747, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013