1. Murheinen sydämemme
on syystä rauhaton:
etsimme, epäilemme,
uskomme heikko on.
Palvella haluamme
Herraamme, Jumalaa,
vaan usein kumarramme
maallista mammonaa.

2. Kuin publikaani kerran
syntinsä tunnustain
edessä seisoi Herran
rintaansa lyöden vain,
niin mekin rukoilemme:
syntistä armahda.
Puhdista sydämemme,
vahvista rauhalla.

3. Suo vilpistelemättä
ja taiten vaeltaa.
Lapsesi Isän kättä
ja hoivaa kurkottaa.
Sen suot, ja siksi täällä
soi virsi kiitoksen,
jos arkaillen maan päällä,
taivaassa pauhaten.

Jaakko Haavio 1971, uud. SV 2016