1. Muistelen, Jeesus, haavoja
ja kuormaa kantamaasi,
piinaasi, piikkikruunua
ja kovaa kuolemaasi.
Sait hirmuisessa kivussa
tuskien puussa riippua,
kun pahuuttani kannoit.

2. Voi sydäntäni ylpeää
ja itsevarmuuttani.
Kun kuljen, synnin jälki jää,
on syytös vaivanani.
Pois työnsin rakkautesi
ja torjuin kalliin veresi,
henkesi vaikka annoit.

3. Nyt laskeudun häveten
ristisi juureen maahan.
Luo armahtajan vaivainen
synteineen tulla saahan?
Kirvoitat pahan pauloista.
Sinulle olkoon kunnia.
Vain tomu olen, tuhka.

4. Kun entistä ja nykyistä
katselen elämääni,
niin sydämestä, syvältä,
soi ylistyksen ääni.
On armossasi pelastus
ja syntiselle armahdus.
Pois väistyy kuolon uhka.

5. Oi Herra, ilo itkeväin
ja lohtu huokaavaisten,
polvistun edessäsi näin
seurassa samanlaisten
vaivaisien ja kurjien,
heikkona sinuun turvaten,
vaan aivan autuaana.

6. Itsesi annoit, Jumala.
Nyt kiitos, Vapahtaja!
Suo sydämesi suojassa
minulle rauhan maja.
Saan silloin työssä, levossa
veljenä sinut tuntea
ja armon ruhtinaana.

Peter Werwing 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011