1. Muistan päivää autuasta,
jolloin Herran Jeesuksen
kohdata sain, syntinen.
Tilastani kauheasta
nosti minut olalleen,
otti aivan omakseen.

2. Maistaa Herra minun antoi,
kuinka onkaan suloinen
läsnäolo Jeesuksen.
Syntini hän kaikki kantoi,
päästi alta orjuuden
lahjoittaen autuuden.

3. Jääköön kaikki katoava,
unohtua turhat saa,
Jeesus minut omistaa.
Kaikki muu on hajoava,
hänessä on iloa,
ihmeellistä lepoa.

4. Hän on turva turvattoman,
hän on apu kiusatun,
lohduttaja vaivatun.
Milloin vuoksi huolettoman
vaelluksen horjahdan,
toivon hänen nostavan.

5. Hän on minun paimeneni,
minä hänen lampaansa,
kuulun hänen laumaansa.
Ravitsee hän sydämeni,
läheisyyttään nauttien
löydän parhaan laitumen.

6. Hän on ilo itkeväisten,
väärien vanhurskaus,
tyhmien myös viisaus.
Rikkaus hän kerjäläisten,
hän on pyhyys kurjimman,
hyvyys kaikkein huonoimman.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938 ja VK 1986, J. Löytty 2013