1. Milloin minun taivaalleni
aamutähti syttynee?
Milloinka jo ilokseni
synkkä yöni päättynee?
Kaipaan korpimatkallani
uuden ajan koittavan.
Routaa on nyt rinnassani,
toivoisin sen sulavan.

2. Milloin omaatuntoani
armon Henki herättää,
milloin suurta luuloani
ahdistuksin vähentää?
Milloin minä mielestäni
ylpeästä alenen?
Luulen, että itseäni,
elämääni hallitsen.

3. Milloin minä herkeäisin
luottamasta tietoihin,
puuttuvaksi käsittäisin
parhaan ymmärryksenkin?
Milloin taivun kaikkineni
tunnustamaan pyhyyden?
Jaettu on sydämeni,
särkyvän jo toivon sen.

4. Milloin opin kärsimällä
Herran tahdon täyttämään,
ristin alle nöyrtymällä
omat juonet jättämään?
Milloin Herran kurituksen
hyvyydeksi tunnustan?
Vasta sitä opettelen.
Milloin taidon saavutan?

5. Milloin Herran kallis sana
minussakin sijaa saa
ja sen nuhde painavana
kuolleen uskon kukistaa?
Milloin saanen minä kuulla
Herran äänen kutsuvan?
Milloin kiitän riemusuulla
laupeutta Jumalan?

1. säk. Anders Odhelius (And. Odel) 1745 ja Wilhelmi Malmivaara 1890, 2.–5. säk. W. Malmivaara 1890, uud. J. Haavio 1971, SV 2016