1. Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
Jo laantui voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten.
Vain sydän puhua nyt saa.

2. On kukka nupussansa,
ja lintu laulultansa
jo yöksi uinahtaa.
Hiljentyy luomakunta.
Luojaltaan pyytää unta
myös ihmismieli rauhaisaa.

3. Nyt ihmettelen tässä,
näin, Herra, elämässä
lastasi talutat:
suot armolahjojasi,
hellintä hoitoasi
ja joka päivä armahdat.

4. Aamusta aamuun herään,
käyn ilta illan perään
rauhaasi nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
kun hyvyyttäsi riittää
näin joka päivä uudestaan.

5. Sinua, Jumalani,
nyt kiitän iloissani,
kun tunnen voimasi.
On kaikki hallussasi,
soi taivas kiitostasi
ja koko luomakuntasi.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1962, VK 1986, M. Nuorva 2016