1. Maailmassa, alla vainon,
alla raskaan ristin painon
Herran kansa vaeltaa.
Paholaisen houkutukset,
ihmislapsen lankeemukset
matkalaista rasittaa.

2. Usein vaihtuu päivä yöksi,
into toivottoman työksi.
Tie on ahdas, uuvuttaa.
Peittyy kulkijalta armo,
painuu maahan usko, tarmo
suurten epäilysten taa.

3. Sellaisia aprikoiva,
poluillansa kompuroiva
unohtaa voi totuuden,
että viitat tiellä taivaan
osoittavat aina vaivaan.
Herrammekin koki sen.

4. Hänkin uupui ristin alle,
matkallansa Golgatalle
kyyneleitä vuodatti.
Piikki joka askeleella
raastoi ristintaipaleella,
pyhää jalkaa haavoitti.

5. Mutta muista, Jeesus voitti.
Päivä jälleen yöstä koitti.
Sydämeesi kätke se.
Katso Herraan tuskan alta.
Hänellä on voima, valta
kantaa sinut perille.

Mikko Katila 1912, uud. J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015