1. Lahjoita, Herra, Henkesi
valoksi sydämeeni,
niin että korjaan suuntani,
kun huomaan eksyneeni.
Minulla lapsen oikeus
on tulla Isän luokse.
Suo armostasi aavistus,
niin etten karkuun juokse.

2. Minua tutki, tunnenko
syntini pohjaan asti,
pois kitkenyt sen olenko,
ottanut vakavasti.
Olenko uusi luomus näin?
Vai vanhako jäi valtaan,
se, joka mielin itsekkäin
pakenee auttajaltaan?

3. On totuus epämieluinen
ja kiusallinen kuulla.
Olenko pikkusieluinen?
Taidanko liikaa luulla?
Nyt alleviivaa virheeni,
se minun täytyy kestää.
Oi Jeesus, oljenkorteni,
voit hukkumasta estää.

4. Nyt pyydän: Herra armahda.
Tee usko eläväksi.
Ynseä mieli karkota,
tee häijy lempeäksi.
Kun hedelmistä tunnet puun,
suo minun kasvaa niitä.
Elämän puuhun siunattuun,
itseesi, minut liitä.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015