1. Lähelle Jeesustani
levottomuuksissani
taas suojaan hakeudun.
Ja kylkeen Vapahtajan
teen itselleni majan,
rauhaansa laskeudun.

2. Saan, Jeesus, vierelläsi
katsella silmistäsi
taivaista maisemaa.
Saan haistaa toivon tuulen,
äänesi hellän kuulen,
se huolen vaientaa.

3. Opeta siinä uutta
myös yksinkertaisuutta,
pieneksi minut tee,
niin että lapsen lailla
on sielu huolta vailla,
kanssasi iloitsee.

4. Kun eksyn joskus tieltä,
taas vedä minut sieltä
alusta alkamaan.
Vain sinun seurassasi
opetuslapsenasi
elävän uskon saan.

5. Syvälle sisimpääni
viritä soimaan ääni
armosta kertova.
Sen sointi nyt jo tässä
rohkaisee elämässä,
johdattaa kulkua.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, uud. ja 2. säk. K. Pispa 2016