« Edellinen virsi Seuraava virsi »
223Kun päivä iltaan ennättää
1. Kun päivä iltaan ennättää,
yön varjoon maisema kun jää,
niin kysyn sydämeltäni,
miten taas vietin päiväni.
2. Olenko rauhaa nauttinut
ja ristin juureen taipunut?
Pyysinkö sieltä neuvoa?
Voi Jeesus, minut armahda.
3. On sydämeni kylmennyt
ja harhateille eksynyt.
Siis Hengelläsi Pyhällä
valaise, auta, lämmitä.
4. Jos langettaisit tuomion
sen mukaan, kuinka syytä on,
pelkäisin, enkä tohtisi
eteesi tulla, tuomari.
5. Vaan täytit lain. Nyt tiedän sen:
on armahdettu syntinen,
suoritit kaiken velkani,
siis sinussa on turvani.
6. Suo kaikki synnit anteeksi.
Lahjoita vanhurskautesi.
Saan yksin ansiostasi
näin olla sinun omasi.
Ulrika Sofia Nordencreutz 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011