1. Kun katson, Jeesus, haavojasi
ja julmaa orjantappuraa
ja ajattelen tuskiasi,
niin sydäntäni kouristaa:
käsiisi pyhiin, syyttömiin
syntini naulat iskettiin.

2. Pois kasvoiltani peite nosta
ja näytä pyhä rakkaus.
Myös minut synnin pimennosta
paljastaa ristin valkeus.
Vain siitä tunnon rauhan saan,
kun opin sinut tuntemaan.

3. Kahlittuun sydämeeni heitä
jo toivon säde lämpöinen.
Kalliilla armollasi peitä
syyllinen, vaivanalainen.
En muuta pyydä. Tähän jään
sinua, Jeesus, kiittämään.

Carl Gustaf Tollstedt 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2014