1. Kun, Jeesus, minut lunastit
kalliilla verelläsi,
ei mikään riistä minua
pois sinun kädestäsi.
Getsemanessa päällesi
painavan kuorman nostit,
ristille kannoit syntini,
vapaaksi minut ostit.

2. Suo tulla, Isä, minulle
rakkaaksi Jeesukseni.
Hän maksoi minun velkani
ja poisti pahuuteni.
Hän katkerimman kalkin joi,
töitteni rangaistuksen.
Minulle, vangitulle toi
hän, vanki, armahduksen.

3. Jos hylkään Herran Jeesuksen,
niin tieni päättyy vaivaan.
Vain hänen kanssaan kulkien
saavutan määrän, taivaan.
Ammennan uutta elämää
Jeesuksen kuolemasta
ja kilvoituksen voimia
hänestä, ainoasta.

4. Kun vastoin käy, niin närkästyn,
pois eksyn Jumalasta.
Menestyksestä ylpistyn,
jos lakkaat ohjaamasta.
Siis, rakas Jeesus, vahvista
jalkani matkallani.
Ja olkoon kallis armosi
parhaana aarteenani.

Henrik Valman, julk. 1831, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2015