1. Kun, Herra, maailmamme loit,
sen taiten uurastit
ja viimein lepäsit.
Näin meille työn ja levon toit.

2. Kun pelto leivän lahjoittaa,
se lepoon kynnetään.
Maa kääntää kylkeään,
taas talven jälkeen kasvaa saa.

3. Kun työ on raskas, kiireinen
ja alleen uuvuttaa,
niin luvallasi saa
levätä voimaa keräten.

4. Varjele, etten työtä tee
vain vuoksi kunnian
tai vallan, tavaran;
se katoavaan kahlitsee.

5. Vaan aina sitä muista en:
on syytä kiitokseen,
kun työni, jota teen,
tuo leivän jokapäiväisen.

6. On arjessansa ihmisten
näin onni ahertaa,
kun levätä myös saa.
Niin teemme, Herra, kiittäen.

Teppo Nuorva 2000