1. Koska riemuvuoden iloisen
Herrani koittaa suo?
Koska pääsen maasta orjuuden
kahleitta Herran luo?
Vieraana kautta maailman
näin murheen matkaa teen,
vaan tiedän juhlan alkavan,
kun pääsen taivaaseen.

2. Koska silmilläni nähdä saan
sieluni ystävän,
joka kulki ristinkuolemaan?
Nyt missä lienee hän?
Hän ystäväkseen merkinnyt
on minut, syntisen.
Ja vaikka poissa viipyy nyt,
hän saapuu, tiedän sen.

3. Rakas Vapahtaja, lankean
rukoillen eteesi.
Sinun helmoihisi halajan,
lepoosi, Herrani.
Kasvoista kasvoihin jos saan
sinua katsella,
rauhoitun viimein kokonaan
ja olen turvassa.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa ja J. Löytty 2016