1. Kiitos olkoon Jumalalle,
Karitsalle,
olen armoliitossa.
Minut kalliisti hän osti,
minut nosti
kadotuksen kuopasta.

2. Armon Henki johdattakoon,
kiiruhtakoon
matkamiestä lähtemään
maailmasta turmeluksen,
ahdistuksen,
kotirantaan pyrkimään.

3. Purjeisiini tuulta anna,
minut kanna
meren yli mailleni.
Pidä Jeesus, itse perää.
Herra, herää,
että emme hukkuisi.

4. Auta pakoon Baabelista,
kauneimmista
unelmista totta tee,
että kotimaassa kerran,
luona Herran
ikävöivä veisailee.

5. Siellä sitten uusin kielin,
riemumielin
taivaan mailla kiitetään.
Kun ei aalto uhkaa laivaa,
synnin vaivaa
emme enää itkekään.

6. Siellä kirkas lasimeri,
pyhä veri,
kiitosvirtenämme on,
siellä aina Jumalalle,
Karitsalle
ylistys soi loputon.

7. Sydän hämmästelee näissä
ilohäissä,
lunastetut riemastuu.
Yljän eteen ihmeissänsä
ystävänsä
kasvoillensa kumartuu.

Elsa Christina Holmsten viim. 1735, suom. J. Wacklin 1736, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, VK 1986, T. Issakainen ja J. Löytty 2016