« Edellinen virsi Seuraava virsi »
142Kevätillan yllä
1. Kevätillan yllä
tuuli hiljaa kulkee.
Kauneutta tulvien
luonto syliin sulkee.
2. Siinä taaskin tunnen
levon, suloisuuden.
Luoja pukee luoduilleen
puvun puhtaan, uuden.
3. Koska, Isä, kiitän,
jos en tänään, tässä?
Annat yli äyräitten
hyvää elämässä.
4. Valo viipyy mailla,
kutsuu ruohon kukkaan.
Auta, etten minäkään
täällä elä hukkaan.
Irja Hiironniemi 1992, uud. 2005