1. Kenenkä sydän kylmempi
kuin minun olla voisi,
pahassa kiinni alati
juuriaan myöten oisi?
Unohdan usein Jeesuksen
ja ristinkärsimyksien
syyn siirrän mielestäni.

2. Välillä, Herra, häpeän,
kun turvaan hyvyyteesi.
Vain hetken ohikiitävän
huomasin kyyneleesi,
ja kiireisiini vedoten
ristisi luota pakenen
taas niin kuin aina ennen.

3. Sinua suotta syyttäisin
kolhuista elämäni,
kun itse jälleen tarjoilin
kahtaalle sydäntäni.
On sinun voima, kunnia
ja minut valta tuomita
– tiedänhän itse, mistä.

4. Jaksatko vielä kärsiä
maan päällä minunlaista?
Kun väärään suuntaan elämä
vie jälleen turhamaista.
Voisitko kääntää luoksesi,
oi Jeesus, vaellukseni,
kulkemaan taivaan tietä?

5. Tahtoosi taipuvaiseksi
tee minut armollasi,
ja tekohurskauteni
paljasta toimistani,
niin etten muilta vaatia
elämää saata sellaista,
mihin en itse pysty.

6. Minulle risti rakkaaksi
tee, etten pakoon juokse.
Taluta, ohjaa kulkuni
Siionin vuoren luokse.
Suo kasvojasi katsellen
ja tahtoasi kysyen
tyyntyä omaksesi.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015