1. Käy kohti isänmaatansa
tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa
he ovat muukalaiset.
Ei asuntoa pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä matkallansa.

2. Yöt, päivät tietään etsivät
keskellä maisen huolen,
vaan kotinsa he tietävät
saavansa tuolla puolen.
Ja isänmaata ihanaa
se matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.

3. Tie sinne ohdakkeinen on
ja portti ahdas aivan,
vie alle ristin, ahdingon
ja murheen, tuskan, vaivan.
Ja esteet lukemattomat,
suot, laaksot, vuoret, kukkulat
kohtaavat matkamiestä.

4. Niin paljon vihollisia
on heitä vaivaamassa,
saa niitä vastaan sotia
ajassa vaikeassa.
Synkeä korpi maailman
eksyttää monen kulkijan
ja myrsky maahan kaataa.

5. Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja sairaudet, puutokset
saa kantaa ruumiissansa.
On hauras maja maallinen,
astia heikko, savinen,
se kaiken kivun tuntee.

6. Oi rakas Jeesus, suloinen,
sinua rukoilemme,
nyt katso puoleen heikkojen
ja riennä turvaksemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
omassa voimassamme.

7. Kun matkavaattein varustat
yön selkään seuraajasi,
voitele silmät sokeat
myös silmävoiteellasi.
Sanasi lyhty kädessä,
piinasi muisto mielessä,
suo meidän tietä käydä.

8. Anteeksi anna synnit, ne
raskaaksi mielen saavat.
Pois pyyhi saastaisuutemme,
lääkitse sielun haavat.
Kuvasi meissä kirkasta,
uudista aina armolla,
lyö maahan viholliset.

9. Vahvista heikko uskomme
alhossa kiusausten,
suo, ettei sammu toivomme
helteissä ahdistusten.
Rakkauttasi tuntemaan
ja jälkiäsi seuraamaan,
ah, auta, Herra Jeesus.

10. On kovin raskas, vaikea
aikamme vaelluksen,
ja harvoin löytyy matkalla
hetkiä huojennuksen.
Vaan kunhan päästään perille,
niin loppuvat myös vaivamme,
ja levon aika alkaa.

11. Ne kaikki, jotka kulkevat
nyt ahdistusten teitä,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra hoitaa heitä,
vie asuntoihin ihaniin,
Karitsan häihin iäisiin.
Myös meidät saata sinne.

Mahd. Henrik Renqvist 1827, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, VK 1986, J. Löytty 2011