1. Katseesi pyhän alla
paljaana sydämeni on.
Se tulvii tulvimalla
kuin karvas lähde, pohjaton.
Vain sinä voit sen voittaa,
sen juonet taltuttaa,
niin ettei vahingoittaa
se mitään täällä saa.
Nyt oksa villipuusta
veitsellä irrota.
Erota minut muusta
ja jaloon runkoon oksasta.

2. Näin, Jeesus, lähelläsi
saan olla siinä, uudistun.
Kun armokädelläsi
minua hoidat, rauhoitun.
Rauhaasi syventyvään
huoleni häviää,
ja sydän siinä hyvään
lepoon ja rauhaan jää.
Elävään uskoon saata,
ja käännä kulkuni
päin uutta isänmaata,
taivasta, sinun luoksesi.

Bengt Jonas Brantberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2015