1. Karitsaa katsokaamme,
Vapahtajaamme taivaassa!
Eteensä astukaamme,
on siinä uskon alkaja.
Kääntyköön sydämemme
väärästä oikeaan,
niin että iloitsemme
turvaten Jumalaan.
Sieluumme voimaa saamme
armonsa virrasta.
Riemuiten maistakaamme
elämän vettä raikasta.

2. Silloin kun itsestämme
pimeimmät puolet huomaten
virheemme ymmärrämme,
salassa niitä itkien,
Jeesusta katsokaamme,
hän päästön tarjoaa,
sen synneistämme saamme,
hän meidät armahtaa.
Näin virvoituksen suuren
suo sieluillemme hän,
myös uuden uskon juuren
ja taivaallisen elämän.

3. Siis valoon vedä meitä,
luoksesi, Jeesus, Mestari.
Vie meitä eksyneitä
juurelle pyhän ristisi,
ettemme harhailisi
erossa sinusta,
rakkautta pakenisi,
lohtua, armoa.
Opeta haavojasi
katsomaan, tuntemaan,
niin että kunniasi
näemme kerran loistossaan.

4. Suo ääntäsi jo kuulla
ja kasvojasi katsella,
tunnustaa sinut suulla
ja sydämellä uskoa,
että voin voittaa pelon
ja rauhan saavuttaa,
niin turvallisen elon
nääntyvä sielu saa.
Siis pyydän, Jeesus, yhä
sinulta vieläkin,
taivaassa että, Pyhä,
kasvosi viimein näkisin.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2016