1. Jos katseemme nostamme kaivaten
yli arkisen huolen ja kiireen,
niin kuulemme Luojamme sydämen
hiljaa sykkivän kaikkeudessa.

2. Hän luodessaan maailman loitonsi
vedet uomiinsa kuivasta maasta,
vaan karttoja Luoja ei piirrellyt:
rajat paalutti ihminen itse.

3. Voi ihmisten kasvoilta tunnistaa
värit vaaleat, tummat ja mustat.
Ja Jeesuksen kerrotaan nostaneen
turvaan vaarasta, vaivasta kaikki.

4. Kuin rinnoista maaäidin pieninkin
taitaa elämänvoimaansa juoda,
niin auringonpaisteen ja sateen myös
yksin armosta päällensä ottaa.

5. Jo Hengellä Pyhällä taivuta,
anna ihmisten, maan olla yhtä.
Ei luomasi loistava maailma
saa nyt ihmisen hoidossa kuolla.

6. Niin töistäsi huomisen kansatkin
saavat laillamme toivossa laulaa.
Me arkoina yhdymme kiitokseen,
ja sen uskomme kaikuvan kauan.

Videoon

Jukka Hautala 2015