1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.

2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.

3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.

4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.

5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.

Video b-sävelmällä

Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015