1. Jeesuksen rakkautta
käykäämme kaikki katsomaan,
ristiltä virrannutta
armoa vastaanottamaan.
Sen, mitä turhaan haimme
omista riennoista,
sen Jeesuksessa saimme,
hän antaa rauhansa.
Varattu uupuneille
autuain osa on.
Ristiltä virtaa meille
elämän neste loputon.

2. Maa kuollut, halkeileva
sadetta hiljaa odottaa,
ja vesi virtaileva
maan mullan vihdoin kostuttaa.
Niin yrtit monenlaiset
aukovat nuppujaan.
Pisarat jumalaiset
vuotivat ylle maan,
kun itkit kyyneleitä,
elämän ruhtinas,
ja kutsuvasti meitä
kädestä tartuit, laupias.

3. Lahjaksi armon saamme.
Syntiset, tänne joutukaa!
Yhdessä riemuitkaamme,
hän uuden puvun lahjoittaa.
Vuoksemme joutui vaivaan,
syntimme lunasti.
Näin perinnöstä taivaan
toi osalliseksi.
Ei ketään pois hän heitä,
ei ketään tuomitse.
Hän säälii eksyneitä
ja kantaa meidät perille.

David Hollazius, ruots. 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Ikola ja J. Löytty 2016