1. En voi saada lepoa
maailmasta sielulleni.
Onnea en saavuta.
Turhaan juoksen kierrokseni.
Etsin kestävämpää pohjaa,
Herra, minut tielle ohjaa.

2. Tiedän, syli Jeesuksen
minulle on aivan avoin.
Hän on kärsivällinen
rakastavan äidin tavoin.
Kertovat sen ristin haavat:
kurjimmatkin armon saavat.

3. Hänen läsnäoloaan
kaipaa köyhä sydämeni.
Tahdon kuulla uudestaan,
että vuoksi syntieni
Jeesus ristin kantaa jaksoi,
verellänsä kaiken maksoi.

4. Hiljennyn siis ristin luo.
Vaimentukoot epäilykset.
Rauhan minulle hän suo,
peittää armoon erehdykset,
perintöni, hankkimansa,
hänellä on hallussansa.

5. Luottamusta enemmän
pyydän vielä sisimpääni,
pyydän ihmettelevän
mielen, että Herran ääni
vielä minussakin soisi,
ilon sydämeeni toisi.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016