1. Eivät köyhyys, rikkaus,
tahtominen, juokseminen,
eivät hyvyys, hurskaus,
etsiminen, löytäminen
ihmistä tee autuaaksi.
Herra tekee vanhurskaaksi.

2. Eivät omat ratkaisut,
hyvän osan ostaminen,
itsekuri ankarin,
ruumiin, sielun piinaaminen
ketään nosta pyhemmäksi
eikä Herran ystäväksi.

3. Eivät lankeemuksemme,
harharetket elämämme,
arki synnin särkemä,
teot joita häpeämme
armon ihmeen voimaa estä.
Herra nostaa syvyydestä.

4. Eivät mielen masennus,
arjen taistoon uupuminen,
sairauden ankaruus,
lohduttomin hylkääminen
Herran armotyötä estä,
risti loistaa pimeydestä.

5. Eivät omat tekomme,
hyvyytemme, pahuutemme
muuta työtä Herramme,
kun hän toimii parhaaksemme.
Herra riisuu, Herra pukee,
omaksensa köyhän lukee.

6. Puutoksemme tuntien
käymme luokse Armahtajan.
Ristiltään hän julisti
uuden pelastuksen ajan
suvullemme syntiselle:
istui armon istuimelle.

Lars T. Nyberg 1745 ja Jouko Ikola Lars T. Nybergin virren pohjalta (2.–4. säk.) 2011, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Ikola 2011