Heränneiden seuraliike on 1800-luvulta alkaen synnyttänyt ja kuljettanut mukanaan ikävöivän uskon perintöä sukupolvien ketjussa. Siionin virret ja seurat ovat koonneet ja yhdistäneet erilaiset ihmiset liikkeeksi, joka on jättänyt jälkensä kirkkoon, seurakuntiin, yksittäisiin ihmisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan.

Edistääkseen ja säilyttääkseen hengellistä perintöään seuraliike järjestäytyi Wilhelmi Malmivaaran johdolla 1800-luvun lopulla. Hengellisen Kuukauslehden (nyk. Henki) perustaminen vuonna 1888 ja päätös perustaa kustannusyhtiö Herättäjä vuonna 1892 ovat ensimmäiset seuraliikkeen järjestäytymisen askelmerkit. Oman lehden ja oman kustannustoiminnan harjoittaminen ovat tarjonneet mahdollisuuden jäsentää herännäisyyden hengellistä perintöä. Kustannusyhtiön ensimmäisestä vuosikokouksesta vuonna 1893 katsotaan alkaneen herättäjäjuhlat.

Toisen kerran seuraliike järjestäytyi vuonna 1912 perustamalla sisälähetysseura Herättäjän. Perustetulle yhdistykselle Wilhelmi Malmivaara visioi viisi tehtävää. Niitä olivat herännäisyyden ulkoisten muotojen, erityisesti körttipuvun käytön vaaliminen, heränneiden kotien tukeminen lasten kasvattamisessa, lähetystyön harrastuksen lisääminen, yhteydenpito siirtolaisiin ja heimokansoihin sekä varsinaisen sisälähetystyön tekeminen perustamalla kansanopistoja ja kutsumalla saarnaajia töihin.

Kolmannen kerran järjestäydyttäessä vuonna 1945 yhdistettiin kustannusyhtiö ja sisälähetysseura nykyiseksi Herättäjä-Yhdistykseksi. Lähinnä henkilöjäsenistä koostuva Herättäjä-Yhdistys peri tehtävät edeltäjiltään. Kustannus- ja julkaisutoiminta on jatkunut äänitteiden, kirjojen ja erityisesti Hengellisen Kuukauslehden (nyk. Henki) kautta. Lähetysharrastus on toteutunut yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa.

Pappeja ja maallikoita on kutsuttu taloudellisten mahdollisuuksien mukaan ”saarnaajiksi” eli lähinnä nykyisiksi aluesihteereiksi yhdistyksen palvelukseen. Kotiseurat ovat olleet perinteisen tapa tukea koteja myös lasten kasvatustyössä. Yhteydet merten taakse muuttaneisiin ovat jäljellä. Körttipuvun käyttö ei juurtunut laajasti herännäisyyteen, mutta asua näkee perinne- ja juhlapukuna esimerkiksi herättäjäjuhlilla.

Uutta syntyi ja kehitystä tapahtui perustetun yhdistyksen myötä. Herättäjä-Yhdistys alkoi jäntevöittää toimintaansa 1950-luvulla perustamalla paikallisosastoja seurakuntiin. Siionin virsiä uudistettiin 1960-luvulla ja työ saatiin päätökseen 1972.  Aholansaaren herännäistoimintaa varten perustettiin säätiö 1960-luvun lopulla.

Nuorisotyö sai ensimmäiset omat työntekijänsä 1970-luvun alussa ja oma rippikoulutyö käynnistyi. Työ sukulaiskansojen keskuudessa (heimotyö) alkoi uudelleen 1980-luvun lopulla. Aluetyön kehittämiseksi hiottiin alueorganisaatiota perustamalla aluetoimikuntia 1990-luvulla.

Opiskelijatyö näkyy opiskelijapaikkakunnilla seura- ja kuorotoimintana. Helsingin ylioppilaskoti perustettiin vuonna 1928. Uusia ylioppilaskoteja on perustettu 1990- ja 2000-lukujen taitteessa Ouluun, Kuopioon ja Joensuuhun. Nykyisin ylioppilaskodit toimivat Helsingissä, Kuopiossa ja Joensuussa.

2000-luvun alussa Herättäjä-Yhdistyksen kirjakauppa yhtiöitettiin ja Karhunmäen toimintakeskus säätiöitiin (uudeksi nimeksi Wanha Karhunmäki). Näillä toimenpiteellä yhdistyksen toimintaa haluttiin keskittää oman perustehtävän hoitamiseen ja kehittämiseen. Herättäjän kirjakauppa Lapualla lopetti toimintansa 2019.

Siionin virsien kokoelman laajentaminen uusilla virsillä vuonna 2005 on antanut seuraväen käyttöön uusia sanoja ja säveliä. Siionin virsien kokonaisuudistustyö alkoi vuonna 2009, ja uudistettu kokoelma otettiin käyttöön 2017.